Ennen vanhaan Gramex vaati YLEltä tekijänoikeuskorvauksia jokaisesta potentiaalisesta katsojasta Suomessa. Eli toisin sanoen, se vaati tekijänoikeuskorvauksia vähän reilusta viidestä miljoonasta katsojasta. Tässä jokin aika sitten YLE ajatteli, ihan oikeutetusti, että tällainen ylimaksaminen on täysin epäoikeudenmukaista ja naurettavaa sillä todelliset katsojaluvut ovat huomattavasti pienemmät (keskimäärin varmaankin alle kymmenesosan tuosta) ja vei asian oikeuteen. YLE vaati korvausten puolittamista (sekin on varmaan aika rankkaa ylimaksamista, mutta olisi edes hieman kohtuullisempaa). Gramex oli sitä mieltä, että ei minkäänlaisia alennuksia. Lopulta oikeustuomioistuin päätti, varmaan eräänlaisena kompromissina, tiputtaa niitä maksuja neljänneksellä.
Gramexin edustajat olivat toki tästä varsin suivaantuneita. Heidän kommenttinsa olivat sitä luokkaa, että tämä oli todella paha takaisku ja rivien välissä tuntui lukevan, että heidän mielestään oikeus ei ollut tässä asiassa tapahtunut.
Tämä on minusta täysin käsittämätöntä. Onko Gramexin mielestä YLE jokin hyväntekeväisyysjärjestö jonka velvollisuus on elättää muusikkoja? Millä ihmeen perusteella YLEn on maksettava reilusti ylikorvausta olemattomista haamukatsojista? Millä perusteella Gramexilla ja muusikoilla on minkäänlaista oikeutta näihin ylimääräisiin rahoihin?
Ylipäätänsäkin Gramexin, ja myös Teoston, asenne muusikoiden elättämiseen on käsittämätöntä. Tuntuu kuin heidän mielestään muusikot ovat oikeutettuja rahaan, sellaiseenkin jota he eivät ole suoraan ansainneet, ja yhteiskunnan on maksettava nämä rahat. Siis ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi eläkeläiset tai työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ihmiset ovat oikeutettuja elantoon yhteiskunnan taskusta.
Millä perusteella? Kaikki muut työtä tekevät ihmiset ansaitsevat rahansa itse. Heitä ei ole hyysäämässä jokin järjestö, joka kiristää rahaa yhteiskunnalta ja antaa sen (tai itse asiassa osan siitä) heille.
Esimerkiksi minä olen tietotekniikan diplomi-insinööri, ja teen työkseni pääasiallisesti ohjelmointia. Tietokoneohjelmat ovat hyvinkin samankaltaisessa asemassa kuin musiikki, sillä sen ympärillä liikkuu iso bisnes, kuten myös hyvin yleinen laiton kopiointi. Missä on se järjestö, joka puolustaa minun oikeuksiani ohjelmoijana ja maksaa minulle rahaa tyhjästä? Missä on se järjestö, joka kiristää rahaa yhteiskunnalta ja antaa sitä minulle?
Ei missään, koska kukaan ei katso tarpeelliseksi auttaa minua. Minun on ansaittava rahani ihan itse. Saan palkkaa suoraan siitä, mitä teen, ja sen on riitettävä.
Miksi muusikoiden pitäisi olla yhtään erilaisia? Miksi heille pitää olla hyväntekeväisyysjärjestö, joka antaa heille rahaa (ja vieläpä usein varsin omituisin perustein)?
Yleensäkin tällainen muusikoiden hyysääminen on ärsyttävää. Asenne tuntuu olevan se, että heillä on jonkinnäköinen erioikeus rahalliseen avustukseen, riippumatta siitä, mitä he tekevät tai kuinka hyvin. Heidän ei tarvitse ansaita rahaansa, vaan he ovat oikeutettuja siihen, ja yhteiskunnan on maksettava tämä raha vaikka väkisin.
Millä perusteella? Miksi he eivät voi ansaita rahansa niin kuin kaikki muutkin, eli raa'alla työllä? Mikä ihmeen erikoisoikeus heillä on? Ei musiikki ole ainoa asia, jota kopioidaan laittomasti, mutta silti näiden muiden asioiden tekijöitä (kuten ohjelmoijia) ei avusteta rahallisesti sen takia.
Hieman korkeammalla ajatustasolla en ymmärrä itse musiikin erikoisasemaa. On ikäänkuin musiikin teko ja olemassaolo olisi pyhitetty asia, sitä pitää olla ja sen olemassaoloa on suojeltava (ja sitä myötä sen tekijöitäkin). Ikäänkuin musiikki olisi jonkinnäköinen elinehto yhteiskunnalle, ja sen olemassaoloa ja tuottamista olisi suojeltava kaikin keinoin. Eli se on vähän niinkuin jokin maatalous: Se on turvattava koska se on elintärkeää yhteiskunnalle.
Minä sanon tähän, että bullshit. Ei musiikki ole millään tavalla elintärkeää, eikä sillä ole juurikaan merkitystä yhteiskunnan kannalta. Suomi ja maailma selviäisi aivan yhtä hyvin vaikka musiikkia tuotettaisiin vain murto-osa nykyisestä. Tämähän oli itse asiassa tilanne joskus 200 vuotta sitten, eikä minun käsittääkseni yhteiskunta pahemmin kärsinyt siitä, että musiikkia tuotettiin vähemmän kuin nykyään. Musiikki ei tarvitse mitään erityissuojelua. Jos joku ei pysty sitä tekemään ilman jonkin hyväntekeväisyysjärjestön apua, niin olkoot minun puolestani tekemättä.
Ja pilkunviilaajille: Kyllä, esimerkiksi elokuvissa musiikki on äärimmäisen tärkeää. Mutta elokuvasäveltäjät saavat melkoisen isot rahat elokuvan budjetista. He siis ansaitsevat rahansa suoraan siitä työstä, minkä he tekevät. He eivät tarvitse minkään hyväntekeväisyysjärjestön apua siihen. Ja tämä on juuri niin kuin pitääkin.
Ja musiikki ei kuole jos Teosto ja Gramex lopetettaisiin. Kyllä niitä harrastajia riittää pilvin pimein.