Kun elokuvia siirretään videolle ja televisioon, siinä on eräs ongelma: Elokuvien kuvasuhde on paljon leveämpi kuin television; kun television kuvasuhde on 1.33:1, on elokuvien suhde vähintään 1.85:1 aina jonnekin erittäin leveään 2.35:1.
Elokuvan siirtäminen videoformaattiin voidaan tehdä kahdella tavalla:
Jostain syystä jälkimmäinen tapa on ylivoimaisesti yleisin tapa siirtää elokuvia videoformaattiin. Tähän lienee osasyynä ignorantit ihmiset, jotka valittavat kun "mustat palkit peittävät osan kuvasta". On täysin tyhmää ajatella, että ne "mustat palkit" peittävät yhtään mitään: Totta kai kyseessä on vain tyhjä tila joka tulee, kun alkuperäinen kuva mahdutetaan kapeammalle alueelle jättämättä mitään pois. Ei ne "mustat palkit" mitään peitä, ne ovat vain tyhjää tilaa. Ei sille alueelle voi laittaa mitään kun mitään laitettavaa ei ole (tietenkin sinne voisi laittaa mainoksia, mutta tuskin kukaan haluaisi sitä).
Useimmat ihmiset eivät tiedosta, kuinka paljon alkuperäisestä kuvamateriaalista jää näkymättä P&S-formaatissa, eivätkä näin ollen osaa kaivata sitä.
Mikäli siihen suinkaan on mahdollisuuksia, niin pieni testi on erittäin valaiseva: Katsoo jotain elokuvaa samaan aikaan P&S-videolta sekä letterbox-videolta. Silloin todella huomaa, kuinka paljon olennaisiakin asioita jää kuvan ulkopuolelle ensimmäisessä: Hyvin monesti sinne jää kokonaisia ihmisiä (ts. ne ihmiset eivät näy lainkaan P&S-versiossa), silloinkin kun nämä ihmiset eivät ole vain sivuroolissa siinä kohtauksessa. Samaten esimerkiksi letterbox-kuva saattaa näyttää täydellisen kuvan kahdesta tai useammasta ihmisestä, kun taas P&S-kuva näyttää puolet naamoista tai jopa pelkät nenät.
Tämä testi on erittäin suositeltava. Se määrä kuvamateriaalia joka katoaa P&S-konversoinnissa on välillä suorastaan uskomatonta luokkaa. Vasta tällaisella testillä sitä todella herää havaitsemaan tämän tosiseikan.
Esimerkkejä siitä, kuinka P&S-konversointi on tuhonnut olennaisesti alkuperäistä ideaa (jättämällä kuvasta pois olennaisia yksityiskohtia) on vaikka millä mitalla. Monesti P&S tekee myös kohtauksista epäselviä ja sekavia, kun taas alkuperäinen laajakangasversio on selkeä. Muistan esimerkiksi erään Jackie Chan -elokuvan, jonka taistelukohtauksista oli todella vaikea saada mitään selvää koska tappelun toinen osapuoli oli suuremman osan ajasta kuvan ulkopuolella (siitä selkeästi näki, että alkuperäisessä laajakangasversiossa molemmat taistelijat näkyvät samanaikaisesti).
Tässä ilmiössä on kaksi erittäin ärsyttävää piirrettä: P&S-muodon ylivoimainen yleisyys, sekä ihmisten idioottimainen asenne letterbox-muotoa kohtaan.
- Ensinnäkin yleisyydestä:
Kuten yllä olen kuvannut, P&S-muoto tuhoaa alkuperäistä kuvaa monesti olennaisella tavalla. Ei liene ainuttakaan elokuvaa, jossa jotain olennaista ei olisi jäänyt kuvan ulkopuolelle P&S-konversoinnin yhteydessä. Näin ollen on erittäin ärsyttävää kun suunnilleen mitään muuta ei televisiossa ja videoilla ole tarjolla. Letterbox-muodossa olevat elokuvat ovat kiven alla; niitä tulee televisiosta erittäin harvoin ja videoista lienee reilusti alle promille sellaisia.
Mielestäni P&S-konversio on taideteoksen tuhoamista. Se on ihan yhtä vakavaa kuin jos taulusta leikattaisiin osa pois jotta se saataisiin mahdutettua liian pieniin kehyksiin. Se on loukkaus taideteoksen tekijää kohtaan, sekä niitä kohtaan, jotka haluavat nähdä teoksen sellaisena kuin tekijä on sen tarkoittanut. Henkilökohtaisesti luokittelen tämän jopa rikokseksi. Se on rikos ihmisiä ja taidetta kohtaan.
Kaiken lisäksi elokuvista ei monesti edes anneta vaihtoehtoa: Se on P&S tai ei mitään.
- Toisekseen ihmisten idioottimaisesta asenteesta:
Minusta on totaalimaisen idioottimaista, että iso osa ihmisistä valittaa jos televisiosta lähetetään elokuva laajakangasmuotoisena. Kaikista typerimmät esittää aivokuolleita väitteitä siitä, että "mustat palkit" peittävät kuvaa. Sitten on tämä vakiovalitus, että "televisio on liian pieni, jos kuvakin on pieni, niin ei siitä saa mitään selvää". Toisin sanoen, mieluummin katsotaan reunaraiskattua versiota kuin mustia palkkeja.
Tällaista asennetta ei voi tavallinen järkevä ihminen kuin halveksua.
P&S-muotoon liittyy eräs mielenkiintoinen piirre: Jonkin säädöksen takia elokuvan alkutekstit (ja myös lopputekstit) on näytettävä kokonaisuudessaan, toisin sanoen, mikään osa tekstistä ei saa jäädä kuvan ulkopuolelle.
No tämä ilmeisesti tuottaa joillekin suuriakin ongelmia, ainakin päätellen siitä, kuinka suurta vaivaa ne näkevät tämän asian toteuttamiseksi.
Yleisin ja helpoin tapa on tietenkin näyttää alkutekstiosuus letterboxina ja sitten vaihtaa P&S-muotoon (mikä on sinänsä äärimmäisen ärsyttävää; ensin näytetään hienoja alkuperäisiä kuvia, ja sitten yhtäkkiä se kiskaistaan pois ja annetaan reunaraiskattu versio tilalle).
Kuitenkin ilmeisesti joillekin tämä P&S on sellainen pakkomielle, että ne näkee erityistä vaivaa näiden alkutekstien näyttämiseen.
Olen esimerkiksi sellaisenkin karmeuden joskus nähnyt, että alkutekstiosuus näytetään anamorfisessa muodossa (eli koko alkuperäinen kuva skaalataan sopimaan TV-ruudulle venyttämällä sitä pystysuunnassa). Tällöin alkutekstien aikana koko kuva on erittäin venynyt pystysuunnassa, ja kaikki yksityiskohdat vääristyneitä. Mitä tahansa, että saadaan koko TV:n kuvaruutu täytettyä...
Joissain tapauksissa mennään vieläkin pitemmälle: Silloin kun ruudulla on tekstiä, näytetään anamorfista versiota. Silloin kun ei ole tekstiä, näytetään P&S-versiota. Näin ollen kuvaformaatti hyppelehtii näiden kahden välillä kymmeniä kertoja alkutekstien aikana. Kamalaa.
Joissakin tapauksissa katsojia jopa huijataan törkeästi. Tämä huijaus tapahtuu seuraavasti:
Tämä on yksi törkeimmistä huijauksista mitä olen nähnyt. Tämä todella pönkittää idioottimaisten ihmisten käsitystä siitä, että ne "mustat palkit" todellakin peittävät alkuperäistä kuvaa. ("Totta kai ne peittävät kuvaa, koska ne voidaan vetää tuolla tavalla pois. Ne on laitettu alussa sinne vain tehokeinona.")
Toinen hieman vastaava versio tästä huijauksesta on se, että alkutekstejä näytetään letterboxina ja sitten kun ne loppuvat, kuvaa zoomataan erittäin hitaasti kunnes se muuttuu P&S-muotoon. Tämä zoomaus on yleensä niin hidasta, etteivät ihmiset kiinnitä siihen huomiota.
Minä ainakin haluan nähdä koko elokuvan alkuperäisessä muodossaan, ja minusta on erittäin loukkaavaa, että elokuvia raiskataan tällä tavalla, ja että joskus yritetään jopa törkeästi huijata.
Lisää aiheesta ja loistavia esimerkkejä löytyy osoitteessa http://www.widescreen.org/.