Suomen laissa on käsite "uskonrauha", jonka perusteella liian voimakkaasti jotain uskontoa halveksiva ihminen voidaan tuomita sakkorangaistukseen tai jopa vankilaan. Itse asiassa jopa pelkän kritiikin esittäminen jostain uskonnosta, sellaisen kritiikin, joka ei sisällä mitään valheellista, voi johtaa oikeudelliseen rangaistukseen mikäli tuomioistuin on sitä mieltä, että tämä kritiikki on esitetty halventavasti (jopa siinä tapauksessa, ettei se sisällä mitään valheellista tietoa).
Tämä kuitenkin herättää pari kysymystä:
Esimerkiksi vaikkapa ateismia saa julkisesti kritisoida sekä halventaa (tosilla tai täysin valheellisilla argumenteilla) ilman minkäänlaisia seuraamuksia. Sama pätee moneen muuhun elämänkatsomukseen, joka ei kuulu ns. valtauskontoihin.
Länsimaiseen oikeudelliseen tasa-arvoperiaatteeseen kuuluu se, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä riippumatta mm. elämänkatsomuksesta. Jos jokin elämänkatsomus saa oikeudellista erityissuojelua mitä muut eivät saa, se rikkoo räikeästi tätä tasa-arvoperiaatetta vastaan.
Jotkut elämänkatsomukset eivät kuulu tämän erityissuojelun piiriin lainkaan, ja ovat näin ollen täysin vapaata riistaa. Niinsanotuista valtauskonnoistakin jotkut nauttivat suurempaa suojaa kuin toiset. Kuten sanottu, kynnys tuomita kristinuskon halventamisesta on merkittävästi korkeampi kuin muiden valtauskontojen. Mitään käytännön eroa näillä ei pitäisi lakitieteellisesti olla, mutta näin silti vain on. Toisin sanoen, jopa olemassaolevia lakipykäliä ei sovelleta kaikkiin valtauskontoihin samalla tavalla, mikä on laitonta syrjintää.
Ylipäätänsä koko valtauskontuojen suojeleminen on turhaa ja tasa-arvoperiaatteiden vastaista.
Erityissuojelua perustellaan sillä, että (valta)uskonnon halventaminen loukkaa joitain ihmisryhmiä. Tämä perustelu on kuitenkin tekopyhää koska samaan aikaan muiden elämänkatsomusten halventaminen on täysin sallittua riippumatta siitä, kuinka paljon se loukkaisi sitä edustavia ihmisiä. Erityisesti jos tätä elämänkatsomusta ei voi luokitella "uskonnoksi", se on täysin vapaata riistaa eikä ole minkään suojelun alaisena. Kuitenkaan lakiteknisesti ja oikeudellisesti niillä ei ole mitään käytännön eroa.
Tämä ei luonnollisestikaan ole ainoa lakipykälä, jota sovelletaan joidenkin ihmisryhmien suosimiseen. Surullisenkuuluisa laki kansanryhmää vastaan kiihottamisesta on kyllä oikein sananvapaustanttojen ja oikeustuomioistuinten lemmikkipykälä. Sitä sovelletaan täysin surutta täysin eri tavoilla eri ihmisryhmiin. Jotkut ihmisryhmät ovat erityisesti suojeltua kun taas toisia ihmisryhmiä tämä pykälä ei suojele ollenkaan, vaikka teknisesti näiden ryhmien välillä ei olisi mitään käytännön eroa. Jo pelkästään käsite "ihmisryhmä" määritellään aina sen mukaan, mikä parhaiten sopii tilanteeseen (tai käänteisesti määritellään, ettei jokin ryhmä ole sellainen ihmisryhmä, johon lakia voisi soveltaa, silloin kun tuomiota ei haluta langettaa).
Niin kauan kun jotkut ihmisryhmät saavat erityissuojelua jota täysin vastaavat muut ihmisryhmät eivät saa, ei voida puhua tasa-arvoisesta oikeusjärjestelmästä.