Kun puhutaan psykologiasta, projektio on ilmiö, jossa ihminen (enimmäkseen tiedostamattaan) heijastaa omia ominaisuuksiaan (yleensä vikoja) muihin ihmisiin, ja näin ollen rupeaa näkemään muissa ihmisissä niitä vikoja, joita hän kieltää itsellään olevan (tai jos ei täysin kiellä, niin yrittää puolustella niitä sillä, että muilla on samat ongelmat pahempana).
Psykologinen projektio voi tapahtua myös toiseen suuntaan: Ihminen näkee itsessään samoja piirteitä, ongelmia ja vikoja kuin muilla, vaikka niitä ei todellisuudessa olisikaan (tai ne ei ole läheskään niin pahoja). Tämä on erityisen yleistä jos tämä ihminen kärsii pahasta patologisesta alemmuuskompleksista.
Suomalaiset ovat aina vitsailleet, että Suomi kärsii pahasta alemmuuskompleksista. Tässä vitsailussa on, valitettavaa kyllä, totuuden siemen. Yksi asia jossa Suomen alemmuuskompleksi ilmenee erityisen selkeästi on siinä, että Suomi projisoi muiden maiden (erityisesti Yhdysvaltojen) ongelmia itseensä. Media on jo vuosikausia tolkuttanut jatkuvalla syötöllä kaikista niistä perustavaalaatuisista "ongelmista" jotka ovat juurtuneet syvälle suomalaiseen takapajuiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Käytännössä mikään näistä ei ole oikeasti mikään merkittävä ongelma.
Mielenkiintoisinta tässä on se, että suurin osa näistä väitetyistä ongelmista ovat ihan oikeita ongelmia lähinnä Yhdysvalloissa. Tuntuu, että suomalaisella medialla on jokin pakkomielteenomainen tarve projisoida kaikki Yhdysvaltojen ongelmat suomalaisiin.
Esimerkiksi ampuma-aseilla suoritettu väkivalta on Yhdysvalloissa erittäin suuri ja hyvin tunnettu ongelma. Yhdysvallat onkin maailman ampuma-aserikostilastojen kärkikastia. Erityisesti viimeisenä muutamana vuotena media ja muut vaikutusvaltaiset julkisuushahmot ovat yrittäneet projisoida näitä samoja ongelmia Suomeen. Jotkut ovat jopa menneet niin pitkälle, että ovat väittäneet Suomen olevan ampuma-aserikostilastojen kärkipäässä, vaikka Suomi on päinvastoin häntäpäässä. Täällä tehdään erittäin vähän ampuma-aserikoksia verrattuna muuhun maailmaan, eivätkä ne ole täällä mikään merkittävä ongelma.
Rasismi on ihan oikea jatkuva ongelma Yhdysvalloissa, jossa rasistiset rikokset ovat ihan oikeasti jokapäiväisiä, ja jossa rasistiset asenteet ovat ihan oikeasti juurtuneet syvälle merkittävään osaan Yhdysvaltojen populaatiosta, enimmäkseen historiallisista ja kulttuurillisista syistä. Yhdysvalloissa on käynnissä jatkuva kulttuurillinen taistelu rasistisia asenteita vastaan. Tämä on lähes olematon ongelma Suomessa. Rasistisia rikoksia ei ole juuri lainkaan ja oikeasti rasistiset asenteet ovat käytännössä olemattomat. Tätä ei kuitenkaan uskoisi jos katsoo mitä suomalainen media asiasta kirjoittaa. Suomalainen lehdistö on suorastaan surullisenkuuluisa siitä, kuinka pitkälle se menee yrittäessään todistaa Suomessa esiintyvästä rasismista, turvautuen usein liioitteluun, vääristelyyn ja suorastaan valehteluun ja tarinoiden keksimiseen.
(Esimerkiksi Suomen poliisilla on se periaate, että mistä tahansa maahanmuuttajaa kohtaan suoritetusta rikoksesta kirjataan automaattisesti epäily rasistisista motiiveista, täysin riippumatta rikoksen laadusta tai kuka rikoksen tekijä on, vaikka tekijä itsekin olisi maahanmuuttaja. Sanomattakin on selvää, että ylivoimaisesti suurimmassa osassa tapauksista mitään rasistisia motiiveja ei löydetä. Suomalainen media luonnollisesti väittää jokaisen tällaisen automaattisen kirjauksen olevan Suomessa tapahtunut rasistinen rikos.)
Hallituksen ja viranomaisten heikosti valvotun ja rajoitetun riistokapitalismin ongelmat ovat kärjistyneet kaikista pahiten nimenomaan Yhdysvalloissa. Missään muussa maailman maassa ei lähes rajoittamattoman kapitalismin ongelmia esiinny niin pahasti kuin siellä. Luonnollisesti tämäkin ongelma halutaan projisoida Suomeen, erityisesti nyt vaalien alla.
Yksi yleinen puheenaihe ja vaaliteema on Suomen taloudelliset ongelmat, ja kuinka ne pitäisi ratkaista. Kun näistä asioista on keskustelua, on lähes väistämätöntä, että siirrytään keskustelemaan kapitalismista, ja kuinka suomalainen verotus suosii rikkaita, kuinka rikkaat voivat "kiertää" verotusta mm. osakekaupoilla jne. Yksi yleinen vaaliteema tuntuu monella ehdokkaalla olevan, että erilaiset verotusmuodot pitäisi porrastaa, eli käytännössä rikkaita pitäisi verottaa nykyistä enemmän.
Tämä on mielestäni täysin käsittämätöntä psykologista projisointia. Yhdysvalloissa verotus ja lait ihan oikeasti suosivat rikkaita. Osittain siellä on jopa menty niin pitkälle, että rikkaita verotetaan pienemmällä prosentilla kuin keskituloisia. Rikkaat saavat myös kaikenlaisia muita etuisuuksia mitä keski- ja pienituloiset eivät saa.
En pysty lainkaan käsittämään, kuinka tämä ilmiö ihan oikeasti nähdään muka tapahtuvan Suomessa. Monet puhuvat siihen malliin, että Suomessa muka ihan oikeasti suositaan rikkaita ja rankaistaan pienituloisia.
Tässä näkyy myös erittäin hyvin toinen suomalaisten perusvika (joka on ihan oikeasti olemassa, eikä pelkkä projektio): Kateus. Suomalaisten mielestä on "epäreilua" jos rikkaat eivät joudu maksamaan enemmän veroja kuin köyhät.
Koko tässä hulluudessa on montakin ongelmaa:
Talous voi hyvin silloin kun rahaa on paljon, ja se kiertää nopeasti. Talous näivettyy jos rahaa on vähän, eikä sitä käytetä. Rahan runsaus ja nopea kierto luo työpaikkoja, vilkastuttaa vientiä ja tuontia, vähentää työttömyyttä ja huoltosuhdetta, ja monin muilla tavoin parantaa taloutta.
Sen sijaan jos ihmisillä on vähän rahaa mm. korkean verotuksen takia, paitsi että rahan kierto näivettyy, ihmiset muuttuvat luonnostaan säästeläiksi, eivätkä käytä edes niitä vähiäkään mitä heillä on, tai käyttävät niitä vain "tärkeisiin" asioihin (jotka ovat usein asioita, jotka eivät juurikaan elvytä maan taloutta). Korkea verotus myös kasvattaa työttömyysongelmaa, sillä yrittäjillä ja yrityksillä ei yksinkertaisesti ole varaa palkata työntekijöitä. Tämä pahentaa rahankierto-ongelmaa entisestään.
Rahan kierrättäminen valtion kassan kautta (mikä on se, mitä korkea verotus aiheuttaa) ei elvytä taloutta läheskään niin tehokkaasti kuin että se kierrätettäisiin kansalaisten kukkaroiden ja kauppojen kautta.
Rikkaiden rikastuminen ja kepeä verotus saattaa tuntua "epäreilulta", mutta totuus on, että rikkaat ovat niitä jotka luovat työpaikkoja ja kysyntää, ja näin ollen epäsuorasti hyödyntävät myös "köyhiä". Tässä ollaan tilanteessa jossa tunteet ja kateus sumentavat ihmisten järjen ja ymmärryksen käytännön asioista. Se, että valtio ottaa rikkailta suurimman osan rahasta pois ei hyödytä juuri ketään (erityisesti koska niitä rikkaita on kuitenkin loppujen lopuksi aika vähän). Päinvastoin, se haittaa viime kädessä kaikkia.
Mutta suomalaiset ovat liian kateellisia ymmärtämään ja hyväksymään tämän.
(Ja ei, minä en kuulu niihin rikkaisiin. Kuten sanottu, tuloveroni on tällä hetkellä 8%. Siitä voi päätellä, mitä suuruusluokkaa tuloni ovat. Minua ei kuitenkaan haittaa pätkääkään jos joku toinen tienaa 50 kertaa enemmän kuin minä. Miksi se pitäisi haitata? En kärsi kateudesta, vaikka suomalainen olenkin.)