TAKSISSA.

  Huomasin heti jotain kummallista kun näin heidät. He näyttivät ihan 
tavalliselta parilta, mutta siinä oli jotain epänormaalia. Ensinnäkin 
nainen oli se joka viittoi minua pysähtymään, eikä mies, niinkuin yleensä. 
Miehellä oli toinen käsi naisen vyötärön ympärillä, ja toinen 
epäilyttävästi takin sisällä. Hän näytti puhuvan hiljaa naiselle jotain.
  Pysäytin taksin heidän luonaan, ja he astuivat autoon. Ensin nainen, ja 
mies hänen perässään.
  Mies sanoi osoitteen. Oliko se vain mielikuvitustani, vai kuulinko 
kireyttä hänen äänessään?
  Lähdin ajamaan.
  Silloin tällöin katselin vaivihkaa peruutuspeilistä heitä. Miksi he 
olivat niin hiljaa? Kuvittelinko, vai oliko naisen kasvoilla pelokas ilme? 
Miksi mies piti edelleenkin kättään takin sisällä?
  Olin nähnyt 'taxi driver':in monta kertaa, ja mielestäni se oli paras 
filmi mitä on ikinä tehty. Minulla oli pistooli hansikaslokerossa, kaiken 
varalta.
  Kerran olin joutunut käyttämään sitä. Se oli silloin ollut erehdys. 
Onneksi se ei ollut ollut mitään vakavampaa, eikä kukaan ollut 
loukkaantunut. Onneksi en osunut kehenkään silloin.
  Tämä oli kuitenkin epäilyttävää. Pitikö mies pistoolia takin sisällä ja 
osoitti sillä naista? Yritin nähdä oliko nainen kenties itkenyt, mutten 
erottanut kunnolla tärisevästä peilistä.
  Mitä minun pitäisi tehdä?
  "Onko kaikki kunnossa?" uskaltauduin kysymään, vaikka taksikuskin pitäisi
olla vain sivullinen, joka ei sekaannu muiden asioihin.
  Mies katsoi minua hetken. Kenties varuillaan?
  "Tietenkin" hän sanoi rauhallisella äänellä. Olikohan se liian rauhallinen
ollakseen normaali?
  Hetken ajan nainen katsoi minua peilin kautta. Oliko hänen katseensa 
anova? Näinkö siinä pelon häivähdyksen?
  Ajattelin pistooliani hansikaslokerossa. Jos ottaisin sen, mies voisi 
ampua minua. Mitä tekisin? En myöskään pystyisi ottamaan asetta mieheltä 
koska hän oli takanani. Taksikuski oli aina asiakkaan armoilla, siksi jotkut 
hankkivat suojaavan pleksilasin siihen väliin. Tosin se ei pysäyttäisi 
kylläkään luoteja.
  Jonkin ajan kuluttua saavuimme määränpäähän.
  Minun olisi päätettävä mitä tekisin. Olinko liian pelkuri ja antaisin 
heidän vain mennä? Mutta jospa antaisin heidän nousta autosta, ja vasta 
sitten ottaisin pistoolin ja nousisin itsekin? Silloin hän ei enää olisi 
takanani, vaan päinvastoin. Se oli hyvä idea.
  Pysähdyin. Mies maksoi minulle ja he nousivat autosta.
  Kun he kääntyivät poispäin minusta, avasin hansikaslokeron ja otin 
pistoolin sieltä. Olikohan se edes ladattu? En millään pystynyt muistamaan.
No, oli pakko luottaa siihen.
  Olin juuri avaamaisillani oven, kun huomasin että he suutelivat. Mies 
oli ottanut kätensä pois takin sisältä halatakseen naista. Käsi oli 
kipsissä. Kun he lopettivat nainen nauroi iloisesti.
  Laitoin pistoolin takaisin paikalleen ja lähdin sieltä. Ehkä oli 
sittenkin totta että olin vähän paranoidi, kuten psykiatrini väitti.