Sanon usein itsestäni, että olen "uskova skeptikko", tai joskus "kristitty skeptikko". Tätä usein pidetään vitsinä koska ihmisillä on se käsitys, että skeptikko – kuten ateistikin – on melko lailla uskovan vastakohta. Olen kuitenkin täysin tosissani.
Vaikka on täysin totta, että ehdottomasti suurin osa skeptikoista ovat vannoutuneita ääriateisteja, se ei siltikään tarkoita sitä, että skeptismi itsessään olisi luonteeltaan ateistinen. Skeptismissä päinvastoin on paljon hyvinkin terveitä periaatteita, joita uskovienkin olisi mielestäni hyvä noudattaa.
Yksi erittäin hyvä skeptismin periaatteista on terveen lähdekritiikin ja lähteiden tarkistamisen harrastaminen. Toisin sanoen, jos sama asia ilmaistaan tavanomaisemmin, kaikkea mitä kuulee ei pidä automaattisesti uskoa, eli niellä purematta.
Maailma on tupaten täynnä kaiken maailman huijarisaarnaajia ja ties mitä harhaoppeja ja lahkoja ja opinsuuntia. Ihmisillä, ei ainoastaan uskovilla vaan yleisesti kaikilla ihmisillä, on yleensä sellainen vika, että he uskovat liian herkästi väitteet, jotka puoltavat heidän näkemystään asioista, ja ovat liiankin kielteisiä väitteille, jotka ovat heidän näkemystään vastaan. Huijarisaarnaajat ja harhaoppien levittäjät ovat mestareita hyväksikäyttämään tätä ihmisten ominaisuutta.
Raamattu kehottaa meitä useassa paikassa olemaan varovaisia tällaisten asioiden suhteen ja tutkimaan tarkoin kaikki, mitä sanotaan. Meidän ei pidä tuosta vain muitta mutkitta hyväksyä kaikki totuutena, kuulosti se kuinka mieluisalta tahansa.
Ap.t. 17:11 Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.
2Tim 4:3 Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia
2Tim 4:4 ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.1Tim 4:7 Mutta epäpyhiä ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen.
1Tess 5:19 Henkeä älkää sammuttako,
1Tess 5:20 profetoimista älkää halveksuko,
1Tess 5:21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;Ef 4:14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
Tämä on nimenomaan terveen lähdekritiikin harjoittamista.
Liian usein uskovat kyllä väittävät ymmärtävänsä ja noudattavansa yllä mainittuja jakeita (ja muutenkin Raamatun tähän liittyviä periaatteita), mutta silti heitä viskellään kaiken maailman opintuulissa ja harhaopeissa ja huijarisaarnaajien rahastettavina.
Mitä uskonasioihin tulee, pidän itseäni skeptikkona nimenomaan tässä mielessä: Suhtaudun varauksella kaikkiin uusin outoihin väitteisiin, mitä tulee vastaan, olivat ne kuinka houkuttelevia väitteitä tahansa, ja pyrin tutkimaan (sekä Raamatusta suoraan, että lukemalla muiden ihmisten mielipiteitä asiasta) voisiko asia todellakin olla niin kuin on väitetty. Mikäli en saa tarpeeksi vakuuttavia todisteita asian oikeellisuudesta, jätän sen yleensä omaan arvoonsa.
Skeptismiä ei kuitenkaan pidä sekoittaa ennakkoluuloiseen asenteeseen. Vaikka monet skeptikot ovatkin varsin ennakkoluuloisia, ennakkoluuloisuus ei sinänsä kuulu skeptismiin. Skeptikko lähestyy asiaa varauksella, mutta ennakkoluulottomasti, ja yrittää selvittää mahdollisimman hyvin, onko asia todella niin.
Spektismini ei rajoitu pelkästään kristinuskoon, vaan olen skeptikko kaikessa siinä, mihin skeptismi yleensäkin liittyy, eli kaiken maailman huuhaatieteeseen, salaliittoteorioihin, yliluonnollisiin ilmiöihin, ufoihin ja niin edelleen. Yritän aina lähestyä näitä asioita terveen tieteelliseltä pohjalta.
Uskovat ovat joskus turhankin herkkäuskoisia esimerkiksi kaikelle ns. "yliluonnolliselle". Joskus tuntuu, että heidän uskovaisuutensa jotenkin "velvoittaisi" uskomaan yliluonnolliseen ja yliluonnollisiin ilmiöihin. Samaten kaiken maailman salaliittoteoriat ovat monelle uskovalle mieluisaa korvanruokaa, erityisesti jos ne liittyvät edes etäisesti uskonnollisuuteen. Esimerkiksi uskovat ovat usein hyvin herkkiä uskomaan kaiken maailman salaliittoteorioita mm. vapaamuurareista, jesuiitoista, illuminatista ja muista edes etäisesti uskonnollisiin asioihin liittyvistä asioista. (Tällä en tarkoita sitä, etteikö missään tällaisessa teoriassa olisi yhtään mitään perää; tällä tarkoitan sitä, että uskovat ovat turhan herkkiä uskomaan näitä salaliittoteorioita pelkkien kuulopuheiden perusteella, ilman mitään konkreettista näyttöä tai todistetta.)
Jostain syystä monet uskovat eivät ymmärrä tiedettä ja tieteellistä lähestymistapaa asioihin. Jotkut uskovat ovat jopa sitä mieltä, että tiede on jokin saatanan juoni kristinuskoa vastaan.
Vaikka on täysin totta, että merkittävä osa tieteilijöistä ovat vannoutuneita ääriateisteja, se ei sinänsä tee itse tieteestä mitenkään ateistista. Tiede ei ole mitään muuta kuin sen tutkimista, mitä voidaan havaita ja mitata, sekä perusteltujen teorioiden kehittämistä niiden havaintojen selittämiseksi. Ei ole tieteen tarkoitus eikä velvollisuus ottaa kantaa mihinkään muuhun kuin siihen, mikä on selkeästi havaittavissa ja mitattavissa. Tämä periaate ei eroa yhtään siitä, että esimerkiksi ei ole automekaniikon tarkoitus eikä velvollisuus esittää mielipidettään siitä, onko jokin auto kauniin värinen. Automekaniikon tarkoitus on korjata autoja, muu on sivuseikka. Se ei tee automekaniikosta taiteen vihaajaa tai värisokeaa. Se tarkoittaa vain sitä, että kauneuden arviointi ei kuulu automekaniikon työnkuvaan, ei sen enempää eikä sen vähempää.
Ihan samalla tavalla se, että tiede keskittyy vain siihen, mitä voidaan havaita ja mitata, ei tee tieteestä jotenkin ateistista ja saatanallista.
Sen sijaan tiede on varsin terveellä pohjalla sen suhteen, mikä on meidän havaintokykyjemme rajoissa totta ja mikä on huuhaata. Tiede onkin skeptikon ehdoton ja tärkein apuväline.
James Randi on kuuluisa skeptikko, joka on paljastanut paljon huijareita ja humpuukkimaakareita ja huijarisaarnaajia. Hänellä on mielestäni hyvin terve asenne tällaisten asioiden suhteen. Eräässä dokumentissa hän esimerkiksi sanoo:
Why people are so drawn to the irrational is something that has always puzzled me. I want to be, if I can, as sure of the world, the real world around me, as is possible. Now, you can only attain that to a certain degree, but I want the greatest degree of control. I don't... I've never involved myself in narcotics of any kind, I don't smoke, I don't drink because that can easily just fuzz the edges of my rationality, fuzz the edges of my reasoning powers, and I want to be as aware as I possibly can. That means giving up a lot of fantasies that might be comforting in some ways, but I'm willing to give that up in order to live in an actually real world, as close as I can get to it.
Tämä on mielestäni erittäin hyvä ja terve asenne. Meidän ei pidä antaa itseämme huijata millään taikatempuilla, lipevällä puheella eikä millään muullakaan huuhaalla tai huijauksella. Hänen raittiusperiaate on erittäin terve sekin. Raamattukin on ihan samoilla linjoilla:
Ef 5:18 Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä,
1Kor 6:12 Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.
San 20:1 Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee.
Monet uskovat ovat liiankin herkkiä uskomaan kaiken maailman "ihmeitä" ja muita taikatemppuja, jotka eivät ole mitään muuta kuin silmänkääntötemppuja tai muita huijauksia, erityisesti jos ne liittyvät jotenkin kristinuskoon.
Tästä on hyvänä esimerkkinä huijarisaarnaaja nimeltä Peter Popoff. Hän oli suuri saarnaaja Yhdysvalloissa 80-luvulla, joka teki valtavasti "ihmeparannuksia", tiesi uskomattoman paljon asioita paikallaolijoista (kuten heidän nimensä, osoitteensa, sairautensa jne). Tuhannet uskovat olivat täysin hänen lumoissaan ja uskoivat täysin, että hän on oikea Jumalan mies ja Jumala oikeasti paransi ihmisiä hänen kauttaan.
James Randi tiimeineen paljasti hänen huijauksensa. En rupea toistamaan tässä koko prosessia, sillä siitä löytyy infoa netistä vähänkään googlettamalla. Mutta tärkeintä kuitenkin on, että Peter Popoff itse myönsi lopulta huijauksensa. Hän myönsi, ettei hän oikeasti saanut tietojaan Jumalalta vaan radioteitse korvakuulokkeeseensa ja hän myönsi, etteivät parantumiset olleet oikeita, vaan että koko juttu oli pelkkää showta.
Kuitenkin jopa tämän tunnustuksen jälkeen tuhannet uskovat olivat edelleenkin täysin vakuuttuneita siitä, että parantumiset olivat oikeita ja että hän oli oikea Jumalan mies ja saarnaaja. Hänen 80-luvun "parannuskokouksia" televisioidaan yhä tänä päivänä yhdysvaltalaisilla kristityillä tv-kanavilla muka oikeina parannuskokouksina.
Minun mielestäni on surullista kuinka moni uskova on niin rakastunut huijaukseen ja valheeseen, että he pitävät siitä kiinni jopa sen jälkeen kun se on osoittautunut valheeksi. He syytävät rahaa tällaisille huijareille vaikka he voisivat sen sijaan tehdä jotain paljon hyödyllisempää työtä Jumalan evankeliumin edistämiseen.
Joten vastaus otsikossa esitettyyn kysymykseen: Kyllä, mielestäni uskova voi ihan hyvin olla skeptikko, ja skeptinen asenne on itse asiassa hyvä asia. Skeptismi ja kristinusko eivät ole toisensa poissulkevia asioita, vaan päinvastoin skeptismi voi johtaa terveempään ja hedelmällisempään uskonelämään, ja elämään yleensä, jossa ihminen ei ole huijareiden ja harhaoppien viskeltävänä.