Kuten jo reunasensurointisivullani olen maininnut, inhoan erittäin paljon elokuvien raiskaamista 4:3-suhteiseksi TV:tä varten. Itse asiassa 16:9-suhteiseksi raiskaaminen ei ole kovin paljon sen parempi asia (vaikka jos pitäisi pakosti valita, niin toki valitsisin jälkimmäisen). Tämä sivu ei kuitenkaan liity suoraan tähän.
Perinteisen 4:3-suhteisen television rinnalle on vuosien mittaan ruvennut yleistymään laajempikuvainen 16:9-suhteinen televisio (kun ensimmäisen kuvaruudun dimensiot ovat 1.33 suhde yhteen, niin jälkimmäisen dimensiot ovat 1.78 suhde yhteen, mikä tekee siitä noin kolmasosan leveämmän kuin edellisen).
Tämä sinänsä on positiivista, sillä leveämpi kuva antaa paremman multimediaelämyksen.
Ongelma on kuitenkin se, että analogi-tv-lähetykset ovat vieläkin (vuonna 2004) suurimmaksi osaksi 4:3-suhteisia. Toisin sanoen, laajakuva-tv:n ruutu on paljon leveämpi kuin se kuva, jota tv-asema lähettää.
Kuten reunasensurointisivullani jo totesinkin, ihmisillä on kummallinen pakkomielle, että kuvan pitää täyttää koko tv-ruudun keinolla millä hyvänsä. Mitään keinoja kaihtamatta. Mieluummin katsotaan vaikka puolet kuvasta kuin jätetään jokin osa tv-ruutua täyttämättä.
4:3-kuvan katsomisessa 16:9-tv:ssä tilanne ei ole yhtään erilainen: Kuvan on pakko täyttää koko ruutu. Tästä ei tingitä.
Koska TV-valmistajat tietävät tämän, he ovat keksineet vaikka minkälaisia keinoja tämän toteuttamiseen. Seuraava taulukko näyttää kolme tällaista keinoa:
| Alkuperäinen 4:3-kuva |
|
|---|---|
| Tämä on alkuperäinen 4:3-kuva tv-lähetyksestä. | |
| Alkuperäinen kuva laajakuva-tv:ssä | |
| Kuvan voi näyttää laajakuva-tv:ssäkin normaalissa kuvasuhteessaan niin, että koko kuva näkyy. Tällöin laidoille jää luonnollisesti tyhjää tilaa. Tämä moodi on itse asiassa kaikista paras 4:3-suhteisen tv-lähetyksen katsomiseen koska koko kuva on näkyvissä eikä se ole epämuodostunut millään tavalla. | |
| Zoomattu kuva |
|
| Yksi tapa täyttää koko tv:n ruutu on suurentaa kuvaa kunnes se tekee niin. Tämän haittoja ei tarvinne oheisesta kuvasta edes kuvailla. | |
| Venytetty kuva |
|
| Toinen tapa on venyttää kuvaa vaakasuunnassa kunnes se täyttää ruudun. Tämä tietenkin tekee kaikesta huomattavan litistyneen näköistä. Efekti on vielä häiritsevämpi liikkuvassa kuvassa kuin still-kuvassa. Samaten jos kuva sisältää jotain, joka pitäisi olla muodoltaan hyvin säännöllinen (esim. pallon, joka pitäisi näyttää ympyrältä) se näyttää tässä moodissa häiritsevät epämuodostuneelta. | |
| Kompromissi |
|
| Useimmat nykyiset laajakuva-tv:t tukevat eräänlaista kompromissimoodia, joka on kummankin edellisen sekoitus. Toisin sanoen, suurennetaan kuvaa hieman, ja venytetään sitä hieman. Tämän ideana lienee se, että yritetään vähentää kummankin edellisen metodin haittoja. Itse kuitenkin näkisin tämän moodin lähinnä siten, että se tuo kummankin edellisen metodin haitat samanaikaisesti, eli kuvaa häviää ja näkyväkin osa on litistynyt. Ironista kyllä, useimmat tv:t kutsuvat tätä moodia "optimaaliseksi" (pitäisikö nauraa vai itkeä?) |
Mielenkiintoisinta tässä on se, että tv:n asettaminen niin, että se näyttää alkuperäisen 4:3-kuvan oikeassa muodossa kokonaan (eli toinen kuva yo. taulukossa) aiheuttaa välittömästi erittäin voimakkaan inhoreaktion ihmisissä. En ole vielä tavannut sellaista ihmistä, joka ei välittömästi ja hyvin ponnekkaasti valittaisi mikäli pääsen kaukosäätimeen käsiksi ja asetan kyseisen kuvamoodin päälle.
Hassua kyllä, mikään noista muista moodeista ei aiheuta minkäänlaista inhoreaktiota. Ei vaikka merkittävä osa kuvasta olisi pois ruudulta (esim. mahdollisine teksteineen kuten yo. esimerkissä) tai se olisi näkyvästi litistynyt. Ainoastaan koko alkuperäisen kuvan alkuperäisessä muodossa näyttävä moodi aiheuttaa voimakkaan inhoreaktion. Minulle ei ole vieläkään kunnolla selvinnyt, mistä tämä psykologinen ilmiö johtuu.
Nämä ihmiset eivät myöskään suostu uskomaan, että vaikka kyseinen aito kuvamoodi saattaisikin häiritä hieman ensi alkuun, siihen tottuu muutamassa minuutissa, ja kun keskittyy itse tv-lähetyksen sisältöön, niitä tyhjiä alueita sivulla ei enää edes huomaa. He kieltäytyvät uskomasta tähän suorastaan pakkomielteenomaisesti, ja heitä on täysin turha yrittää saada vakuuttumaan tästä.
Tämä pakkomielle saattaa ajoittain mennä uskomattomiin mittasuhteisiin (minun on vaikea ymmärtää, miten normaalisti täysin älykkäät ja rauhalliset ihmiset voivat olla niin patologisen pakkomielteenomaisia tämän asian kanssa). Esimerkiksi joitain tällaisia ihmisiä ei saa millään keinolla myöntämään, että kuva näyttää litistyneeltä, vaikka se olisi kuinka ilmiselvää. He kivenkovaan väittävät, ettei kuvassa ole mitään vikaa ja että se näyttää täysin normaalilta. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, näin todellakin tapahtuu.
Olenko ainoa ihminen koko maailmassa, joka haluaa nähdä koko alkuperäisen kuvan alkuperäisessä muodossaan ilman litistyksiä ja reunasensurointeja? Minua ei häiritse yhtään ne tyhjät alueet ruudun sivulla.
Kun meillä on elokuvien reunasensurointi 4:3-suhteiseksi ja 4:3-kuvan raiskaaminen 16:9-ruudulle, niin kun nämä kaksi asiaa yhdistetään, on lopputulos mitä hauskin. Alla esimerkki:
| Still-kuva alkuperäisestä elokuvasta |
|---|
 |
| Tämä on alkuperäinen 2.35:1-suhteinen kuva. |
| 4:3-suhteinen reunaraiskaus |
 |
| Kun alkuperäinen elokuva sovitetaan TV:lle, siitä jää tyypillisesti tällainen osa näkyviin. |
| Laajakuva-tv:ssä zoomattu |
 |
| Kun tämä tv-lähetys sitten katsotaan laajakuva-tv:ssä vaikkapa zoomaamalla, niin se näyttää tältä. |
| Laajakuva-tv:ssä venytetty |
 |
| Tai jos se venytetään, niin tältä. Reeves on yllättäen lihonut ainakin 30 kiloa. |
Todella loistava elokuvaelämys...
PS: Kuriositeettina, alkuperäinen elokuva 16:9-tv:ssä letterboxina näyttäisi tältä:
(Olisiko elokuva todellakin hirvittävän kamalaa katsoa näin?)