Viime vuosikymmenen puolella (eli 90-luvulla) kävin elokuvateatterissa erittäin usein. Parhaimmillaan saatoin käydä useampia kertoja viikossa, harvimmillaankin ehkä kerran viikossa. Tähän oli lähinnä kaksi pääasiallista syytä: Se oli (vielä) kohtuullisen halpaa, ja ainoa vaihtoehto oli reunaraiskattu VHS. (Joskus harvoin elokuva oli yllättäen letterboxina VHS:lläkin, mutta VHS:n kuvanlaatu ei ole siltikään mitään hurrattavaa.)
DVD:iden yleistymisen myötä yksi suurimmista syistä käydä katsomassa elokuvat teatterissa on poistunut: Käytännössä kaikki elokuvat julkaistaan (onneksi) letterboxina DVD:llä, ja kuvanlaatu on ihan kohtuullinen (ainakin kotioloihin). Samaten DVD:iden vuokrahinta oli ainakin muutamia vuosia sitten naurettavan halpa verrattuna elokuvalippuun. (Nyttemmin tämäkin asia on valitettavasti aika pitkälle tasoittunut.)
Nykyään käyn erittäin harvoin elokuvateattereissa. Lähinnä käyn katsomassa jotkut "isot" elokuvat, joskaan en edes välttämättä kaikkia niitäkään. Itse asiassa elokuvateatterissa käyminen on ruvennut ärsyttämään, seuraavista syistä:
Lievimmillään häiriötekijä on vieressä istuva pussia rapisteleva tai yhtenään niiskutteleva tyyppi. Joskus jotkut idiootit eivät vain yksinkertaisesti osaa olla hiljaa, vaan heidän on pakko puhua, naureskella tai muulla tavalla elämöidä kesken elokuvaa. Tämä on erityisen ärsyttävää jos elokuva olisi muuten hyvin jännittävä ja kaipaisi täydellistä keskittymistä (tästä minulla on ihan konkreettista kokemusta).
Kerrankin kävin katsomassa jonkun animaatioelokuvan, ja menin päivänäytökseen koska se on halvempaa. Vasta salissa tajusin että voi ei, totta kai päivänäytös on täynnä lapsiperheitä pienine meluavine kersoineen. Ajattelin, että mitä tästäkin tulee. Melko yllättäen, piltit katsoivat elokuvaa enimmäkseen hiljaa ja rauhallisesti. Sen sijaan jossain takarivillä oli jokin idioottimainen teiniporukka joka äänteli ja elämöi koko elokuvan ajan, häiriten kaikkien katselua.
Pahimmillaan palohälytys on pärähtänyt soimaan kesken elokuvan. Ja ei muuta kuin kaikki katsojat ulos 20 asteen pakkaseen hytisemään. Oli väärä hälytys. Ymmärrän kyllä, että paloturvallisuus ennen kaikkea, mutta häiriö mikä häiriö.
Kotona kuvan- ja äänenlaatu ei vedä vertoja elokuvateatterille, mutta katselukokemus on silti useimmiten paljon mukavampi, koska se tapahtuu omilla ehdoilla ja oman kodin rauhassa. Eikä tarvitse samalla tavalla pelätä kuulovauriota.
10 vuotta sitten jos oli tylsä päivä eikä ollut mitään tekemistä, niin elokuvateatteri oli aina varsin varteenotettava vaihtoehto, jopa siinäkin tapauksessa, ettei siellä pyörinyt mitään äärimmäisen mielenkiintoista. Siksi kävinkin siellä niin usein. Nykyään elokuvateatterissa käynti on niin järjettömän kallista ja niin ärsyttävää, että se käytännössä ei ole mikään varteenotettava vaihtoehto tekemiseksi tylsälle päivälle. Se on nykyään käytännössä rahallinen satsaus, ja usein varsin kyseenalainen sellainen. Usein melkein mieluummin ostaisi samalla hinnalla tietokonepelin. Niistä saa paljon enemmän irti eivätkä ne ole niin ärsyttäviä.
Harmillista, että DVD:iden vuokrahinnatkin ovat lähes tuplaantuneet viimeisten vuosien aikana. On niidenkin vuokraaminen jäänyt merkittävästi vähemmälle. Pahimmillaan uutuuselokuva saattaa vuokra-DVD:nä maksaa lähes yhtä paljon kuin elokuvalippu päivänäytökseen.